lauantai 2. helmikuuta 2013

Vauhdikas ratsastus.

Ronilla tuntui olevan virtaa jälleen vaikka muille jakaa. Toisaalta minulla oli sellainen olo, kuin olisin istunut kirahvin kyydissä. Pää oli niin ylhäällä kun sen vain sai ja piti tsiikailla ympärilleen jatkuvasti.

Ratsastaessa en tehnyt mitään kovin erikoista, paljon voltteja, hiukan väistöjä ja etuosakäännöksiä. Ravasin paljon ja otin vauhdikkaat laukat molempiin suuntiin. Melina ratsasti loput ja hoito hevosen pois, koska minulla oli hieman muuta. Selviää seuraavassa postauksessa.

Mummoravia.



Joku on joskus sanonut, että eteenpäin pitäisi katsoa.

Osattiin me pysähtyäkin.



Välillä maletettiin rauhoittua ja rentoutua, laskea pää alemmas.





Kyllä se venyy..




Lentoon lähdössä.


Laukka on kivaa


Kuski joutuu pidättämään jo oikein "voiman" kanssa

Loppuraveja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Millainen minusta on tullut?

Hevosmaailma elää murroksen aikaa ja tuntuu pelottavalta hypätä johonkin uuteen, mutta kuitenkin tuttuun. En oikein vielä tiedä millainen tu...